Kriteerit ja selitykset.

Yleisesti joudun kohtaamaan sinkkuna siihen ikuiseen keskusteluun tuttavien kanssa kun mietitään miten ihmeessä voin edelleen olla sinkku. Olet varmasti ehkä saanut useamman kuin kerran kuulla “Mitä jos vaadit siltä kumppaniltasi liikaa? Mitä jos lasket kriteereitä?”
Kaverin puolesta kyselen, mutta tämän hetkisiä sinkkuja kun katselen varsinkin tinderissä niin mietin vain kuinka alas se rima oikein pitäisi asettaa?

Varmasti on ollut hyviä vaihtoehtoja, mutta ei yhtäkään sellaista aitoa rakkautta. Haluan panostaa parisuhteeseen täysin, en tarvitse mitään hyvää yritystä – panostan mieluummin suhteeseen itseni kanssa ja oman minäkuvan muokkaamiseen.

Kavereiden ja tuttavien kanssa huomaa ajoittain myös sitä, että sinkut ovat ikuinen uhka parisuhteelle.  Me sinkkuystävät emme varmasti ole tietyissä tilanteissa tervetulleita tilaisuuksiin, koska mehän olemme tietenkin pokaamassa puolisoita? Tai kaupungilla jokainen vastaantuleva ihmisen on potentiaalinen rakkaustarina. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja vastaan jokaisen sinkun puolesta ei ole! Me sinkut emme ole kaupungilla siksi, että etsimme sitä oikeaa. Emme lähde baariin/kuntosalille vain metsästämään suhteita. Menemme pitämään hauskaa. Ajatella!

Tiedän, että ihmiset tarkoittaa hyvää, kun kyselevät parisuhdestatusta, mutta joskus olisi kiva ettei sinkkuja kohdeltaisi eri tavalla kuin parisuhteessa olevia. Parisuhde, ehkä määrittelee meidät tiettyihin lokeroihin, mutta ei se tee meistä erilaisia ihmisiä, monissa asioissa sinkku varmasti on vahvempi ihminen. Hän pyörittää yksin koko arkeaan niin ruuanlaitosta kylppärin lattiakaivon tyhjentämiseen – supertyyppi eikö vain! Hauska tutustua  

Monesti myös kohtaan ne lauseet, elät ihanaa aikaa voit tehdä mitä haluat. Tuokaan ei ole täysin totta – usein haaveilen kuinka olisi ihana joskus nalkuttaa kuinka likaiset sukat olisi keskellä lattiaa – kyllä nauttisin siinä ainakin välillä. Tai voisi käpertyä kainaloon kun itse haluaa. Tämä on parisuhteessa oleville ihmisille arkipäivää. Me sinkut pärjäämme kaikessa yksin, on käsiteltävä kaikki ilot ja surut yksin. Tietenkin ystävien merkitys korostuu – useimmiten soitan kaikista aiheista ystäville, mutta parisuhteessa asiat muuttuu. Suurimman osan arjesta olen yksinäinen ja mietin mitä vikaa minussa on, miksi en kelpaa kenellekään. Onneksi sisuunnun nopeasti ja muistutan itseäni, että olen valovoimainen ja upea tyyppi enkä tarvitse ketään ihmistä elämääni kuka ei ole sen arvoinen.

Aina tulee se ikävä tunnelma esimerkiksi juhlien aikaan,  kun kutsu tulee “avec” ja samalla hetkellä tajuat, ettei ole ketään ketä pyytää. Ja kaikki eivät arvosta sitä, että aveciksi tulee ystävä. Haistanko tässä sinkku syrjintää? Ja sitten sä olet taas siellä juhlissa se erakko, joka tietenkin yrittää pokata kaikkien puolisoita? Ja se miksi mun on tästä niin helppoa puhua – on kun olen kokenut tuon kaiken itse. Kun yrität jutella ihmisten kanssa niin hetken päästä huomaan sen kiukkuisen keskustelun puolisoiden kesken. Se menee kieltämättä tunteisiin. Ei minulle kelpaa kuka vain.

Unelmien kumppani minulle on:

Kunnianhimoinen, luotettava, hyvällä tavalla höpsö, seikkailunhaluinen, rohkea, tunteellinen, avoin, rehellinen, eteenpäin pyrkivä, suvaitsevainen, innostuva/innostava, rakastaa urheilua eikä vain urheilun katsomista, tekee ruokaa, tuo kukkia ainakin kerran vuodessa, osaa tulkita tunnetiloja – eli tietää milloin kannattaa pysyä hiljaa ja milloin kannattaa sanoa tiettyjä asioita.

Edelleen monen epäonnistuneen suhteen jälkeen uskon suureen rakkauteen ja uskon, että meille jokaiselle on loppuelämän rakkaus.
Ja sen takia, että opitaan arvostamaan hyvää parisuhdetta on nähdä nämä jyvät ennen helmiä. Eli uskon todellakin, että epäonnistuneet parisuhteet tekee meille ihmisinä hyvää ja opettaa aina jollakin tapaa kohtaamaan onnistuneet lopputekstit.

Tässä pala kirjastani. Toivottavasti tämä joskus on luettavissa ihan oikealta paperilta. Kirjotusvirheitä varmaan 1000, mutta rakkaudella kirjoitettu.